Ennakkotietoa kirjasta

Takana Aune Mattsson, Klara Rosenberg ja Kerttu Mattsson

edessä Elli, Frans, Leander, Emil, Aili, Lyyli ja Reino Mattsson Kivennavan Rantakylässä 1935

 Maailmanmainiot Mattssonit 

                             12 henkilötarinaa

Mattssonin suvun matka kulki Pohjanmaalta Pietarin ja Bakun kautta Karjalankannakselle ja Viipuriin, kunnes evakkotie johti Hämeeseen ja Helsinkiin. 

Kovalla työllä kasvatettu maallinen omaisuus menetettiin neljässä polvessa peräkkäin. Uusilla asuinsijoilla oli pakko aloittaa tyhjästä, mutta selviytymistarinoita kertomalla kehittyi vahva identiteetti ja hyvä itsetunto. Legendat kielitaitoisten maailmanmatkaajien seikkailuista ovat säilyneet sukulaisten muistoissa kirjallisesti ja suullisesti. 

Raadanta, raamattu, raittius, rehellisyys ja rohkeus elämän ehtona

 Leander Mattsson Jåssgårk tiesi millaista on nähdä nälkää ja syödä pettua. Kirjoitustaidoton ja kieliä osaamaton puuseppä lähti Ähtävältä Pietariin vuonna 1882, pestautui sukeltajaksi Nobelin öljykentille ja päätyi talonpojaksi Kivennavalle. Perillisensä hän kasvatti kurissa ja Herran nuhteessa. Leanderilla oli tapana kuuluttaa: ”Me tekkee mitä me tahtoo!”

Henrik Gustav Johansson Wannäs tuli Kackurista Wannäsin kotivävyksi Pietarsaaren maalaiskuntaan. Menetettyään omaisuutensa vaimonsa kuoltua hän muutti pois maasta vuonna 1867. Siihen katkesi kahden suomenruotsalaisen talonpoikaissuvun ketju kuudessa polvessa. Suvun legendan mukaan Henrik kuljetti kaksi pientä tytärtään Pietariin kelkassa nälkää pakoon.

Henrikin tytär Anna Sofia Wannäs oli 8-vuotias Pietariin tullessaan. Herrasväkien sisäkkönä hän oppi seitsemää kieltä. Vuonna 1885 hän matkusti Bakuun Leanderin vaimoksi ja jätti isättömän tyttärensä sisaren hoiviin. Mattsonlan emäntänä Rantakylässä hän hoiti yhteydet viranomaisiin ja teki käsitöitä, mutta karjanhoitajaksi hän ei suostunut. Perheen kuudesta lapsesta kaksi kuoli nuorina. 

Leanderin ja Anna Sofian pojat Frans Edward ja Gustaf Arvid Mattsson muuttivat 1910-luvun alussa Kaliforniaan taloja rakentamaan. Arvid tuli hakemaan vaimoa Kivennavalta ja kihlasi oman talon piikatytön, joka joutui odottamaan maahanmuuttolupaa Kanadassa viisi vuotta. Pian häiden jälkeen pörssi romahti ja koko maan talous vajosi suureen laman. Frans värvättiin amerikansuomalaisten matkassa Neuvostoliittoon. Murtuneena miehenä hän pääsi Emilin takaamana Suomeen ja palasi Panaman kanavan kautta Kaliforniaan 1936. 

Emil Fredrik Mattsson jäi perheensä kanssa kotililalle isänsä vallan alle, mutta perusti Arvidilta lainatulla pääomalla kyläkaupan 1927. Talvisodan syttyessä 1939 perhe joutui jättämään kaiken omaisuutensa. Jatkosodan jälleenrakennuksen aikana Mattssonin suuressa tuvassa toimi Kivennavan johto. Sodan päätyttyä saatiin kolmannen muuton jälkeen asettua asumaan Kangasalle. Kun oli rakennettu hätävaratalo ja navetta, Emil putosi heinäkuormasta kohtaloikkain seurauksin.

Anna Sofian tytär Claudia Wannäs pääsi Pietarissa hyviin naimisiin ja sai neljä lasta. Vasili Bednoffin kuoltua hän jäi vallankumouksen jalkoihin, ja lapset joutuivat mummonsa luota luostarin orpokotiin. Viipurissa hän otti nimen Klara Rosenberg mentyään naimisiin liettualaisen valokuvaajan kanssa 1922. Claudian elämänvaiheisiin ovat perehtyneet Sonja-tyttären pojanpojat. 

Leanderin tytär Rosa Maria Miettinen rakastui komeaan Tahvoon ja purki kihlauksen kotivävyksi katsotun naapurinpojan kanssa vuonna 1918. Tahvosta tuli rautatieläinen ja perhe muutti Viipuriin. Talvisodan puhjettua Rosa haki suljetusta kaupungista lastenvaunulla talvivaatteet. Sotien jälkeen Miettisistä tuli tamperelaisia. Leskeksi jäätyään Rosa toi Kaliforniasta Frans-veljensä asumaan luokseen. 

Emilin vaimo Lyyli Elisabet o.s. Räisänen tuli miniäksi ruotsinkieliseen taloon 20-vuotiaana. Hän menetti nuorena lähiomaisensa ja kaksi seitsemästä lapsestaan. Talvisodan raskaalla evakkomatkalla hyvinvoiva emäntä laihtui. Kotiin palattua 1942 työtä riitti ja Lyylin ruokapöydässä istui paljon väkeä. Evakkojonossa kävely karjan kanssa maantiellä vei häneltä kaikki voimat. Pääsiäisaattona 1945 Lyyli kuoli syöpään uskoen pääsevänsä suoraan taivaaseen. 

Emilin ja Lyylin tytär Aune Sofia Mattson joutui vanhempiensa kuoltua pitämään huolta nuoremmista sisaruksista, eikä koskaan saanut omaa elämää. Koko ikänsä hän hoiti suvun lapsia ja piti kirjaa rantakyläläisten vaiheista. Vanhoilla päivillään Aune kirjoitti muistiin mummonsa tarinat. 

Aunen sisar Kerttu Paavilainen vihki elämänsä isänmaalle ja uskonnolle lottana, puolustusvoimien konttoristina ja pyhäkoulunopettajana. Hän avioitui inkeriläissyntyisen Eeron kanssa 1946 ja Tampereella heille syntyi kaksi tytärtä. Kerttu kirjoitti artikkeleita lehtiin ja kuului Rantakyläkirjan toimituskuntaan. 

Emilin ja Lyylin kuopus Reino Emil Leander Mattsson lunasti sisariensa osuudet Uusi-Mattilan tilasta vuonna 1959. Vaimonsa kanssa hän kehitti karjanhoitoa ja rehutaloutta ennätysmäisin tuloksin. Hänestä tuli seitsemän lapsen ylpeä isä, mutta esikoisen kuolema oli kova isku koko suvulle. 

Nelivuotiaana Leanderin vartijaksi määrätty Reino kirjoitti kaikesta kuulemastaan ja kokemastaan satoja sivuja. Isoisän syntymästä oli Reinon kuollessa kulunut 163 vuotta. 

Mattsonin sukuhistoria ilmestyy syksyllä 2022. 

Kackurista Kivennavalle – suvun juuria etsimässä

 Sukunimi Mattsson muistuttaa ruotsinkielisistä juurista jo kuudetta sukupolvea, jotka historian saatossa ovat saaneet osansa monia suomalaisia kohdanneista koettelemuksista. Nälkävuodet, sodat ja sairaudet ovat vaatineet uhrinsa, traumoja on purettu kirjoittamalla, rukouksilla ja virrenveisuulla. 

        Ruotsinkielinen käsityöläis- ja talonpoikaissuku on peräisin Luodosta, Pietarsaaren maalaiskunnasta ja Ähtävältä. Henrik Wannäs lähti maailmalle Pedersörestä juuri ennen kuin nälkä ja kulkutaudit koituivat suomalaisten kohtaloksi. Vuoden1868 loppuun mennessä 150 000 ihmistä menehtyi, heidän joukossaan äitini isänäidin Anna Sofia Wannäsin vanhemmat.  
Ähtävällä kuoli Anna Mattsdotter Jåssgårk, jonka poika Leander Mattsson oli silloin 12-vuotias. Hänestä tuli Anna Sofian puoliso ja he muuttivat Kivennavalle.  

       

Wannäsin tilan pihapiirin ympärillä aika on pysähtynyt. Kauan sitten hylätyt rakennukset ovat täynnä entisten asukkaiden tavaroita. Harmaan hirsiaitan seinien raoista paistaa päivä sinne ripustettuihin työkaluihin. Vuosikymmenien ajan tänne on kerätty auroja, haravia ja puupiikkisiä karhia, seinällä riippuvat vieri vieressä hevosten länget ja ohjakset.           Ulkoseinää koristaa sirppi ja viikate, jolla Henrik Wannäs 150 vuotta sitten saattoi niittää heinää. Hän oli tullut kotivävyksi Kackurista, suojaisesta poukamasta Pohjanlahden saaristossa, mutta vaimonsa kuoltua hänellä ei ollut sukutilalla sijaa.

.

   

Vannäsintien asukkailla Sundbyn joen rannalla on edelleen sama sukunimi kuin kylän raitilla.  Äitini muisti mummonsa kertoneen pohjalaisista juuristaan, mutta Mattssonin suvusta ei kukaan ole käynyt täällä ennen minua, eikä täällä ole tiedetty Pietariin muuttaneesta sukuhaarasta.                              Täältä lähti isän kelkassa Anna Sofia Wannäs pikkusiskonsa kanssa pitkälle matkalle vuonna 1867. Hän oli silloin  seitsemänvuotias ja kaipasi lapsuuden maisemia koko ikänsä. 

 

Ikävä synnyinseudulle jäyti Pohjanmaalta lähteneiden sydäntä lähes 50 vuotta kestäneen avioliiton ajan. Vasta vaimonsa kuoleman jälkeen Leander pääsi Ähtävälle vuonna 1934.

        

                                     

Pohjalaisten talonpoikien suvun kiintymys maahan on säilynyt neljä sukupolvea, vaikka viljelykset ovat siirtyneet eri puolille Suomea. Henrik Wannäs, Leander Mattsson, heidän poikansa ja pojanpoikansa ovat raivanneet peltomaata, kylväneet siementä ja kasvattaneet karjaa, minne tahansa he ovat joutuneet.  

 

 Leanderin ja Anna Sofian jälkeläiset ovat löytäneet tiensä eri puolille maailmaa, heistä on tullut viiden eri maan kansalaisia.  

1900-luvulla  Wannäsistä tuli Vannes ja Leanderin sukunimi katosi kirkonkirjoista. Jåssgårk-nimisiä Suomessa ei enää asu, jäljellä on vain korttelin pituinen Jossgårkintie Ähtävän keskustassa, jossa vanhoista rakennuksista on pystyssä ainoastaan kirkko ja kellotapuli.