Maailmanmainiot Mattssonit
12 henkilötarinaa
Mattssonin suvun matka kulki Pohjanmaalta Pietarin ja Bakun kautta Karjalankannakselle ja Viipuriin, kunnes evakkotie johti Hämeeseen ja Helsinkiin.
Kovalla työllä kasvatettu maallinen omaisuus menetettiin neljässä polvessa peräkkäin. Uusilla asuinsijoilla oli pakko aloittaa tyhjästä, mutta selviytymistarinoita kertomalla kehittyi vahva identiteetti ja hyvä itsetunto. Legendat kielitaitoisten maailmanmatkaajien seikkailuista ovat säilyneet sukulaisten muistoissa kirjallisesti ja suullisesti.
Raadanta, raamattu, raittius, rehellisyys ja rohkeus elämän ehtona
Leander Mattsson Jåssgårk tiesi millaista on nähdä nälkää ja syödä pettua. Kirjoitustaidoton ja kieliä osaamaton puuseppä lähti Ähtävältä Pietariin vuonna 1882, pestautui sukeltajaksi Nobelin öljykentille ja päätyi talonpojaksi Kivennavalle. Perillisensä hän kasvatti kurissa ja Herran nuhteessa. Leanderilla oli tapana kuuluttaa: ”Me tekkee mitä me tahtoo!”
Henrik Gustav Johansson Wannäs tuli Kackurista Wannäsin kotivävyksi Pietarsaaren maalaiskuntaan. Menetettyään omaisuutensa vaimonsa kuoltua hän muutti pois maasta vuonna 1867. Siihen katkesi kahden suomenruotsalaisen talonpoikaissuvun ketju kuudessa polvessa. Suvun legendan mukaan Henrik kuljetti kaksi pientä tytärtään Pietariin kelkassa nälkää pakoon.
Henrikin tytär Anna Sofia Wannäs oli 8-vuotias Pietariin tullessaan. Herrasväkien sisäkkönä hän oppi seitsemää kieltä. Vuonna 1885 hän matkusti Bakuun Leanderin vaimoksi ja jätti isättömän tyttärensä sisaren hoiviin. Mattsonlan emäntänä Rantakylässä hän hoiti yhteydet viranomaisiin ja teki käsitöitä, mutta karjanhoitajaksi hän ei suostunut. Perheen kuudesta lapsesta kaksi kuoli nuorina.
Leanderin ja Anna Sofian pojat Frans Edward ja Gustaf Arvid Mattsson muuttivat 1910-luvun alussa Kaliforniaan taloja rakentamaan. Arvid tuli hakemaan vaimoa Kivennavalta ja kihlasi oman talon piikatytön, joka joutui odottamaan maahanmuuttolupaa Kanadassa viisi vuotta. Pian häiden jälkeen pörssi romahti ja koko maan talous vajosi suureen laman. Frans värvättiin amerikansuomalaisten matkassa Neuvostoliittoon. Murtuneena miehenä hän pääsi Emilin takaamana Suomeen ja palasi Panaman kanavan kautta Kaliforniaan 1936.
Emil Fredrik Mattsson jäi perheensä kanssa kotililalle isänsä vallan alle, mutta perusti Arvidilta lainatulla pääomalla kyläkaupan 1927. Talvisodan syttyessä 1939 perhe joutui jättämään kaiken omaisuutensa. Jatkosodan jälleenrakennuksen aikana Mattssonin suuressa tuvassa toimi Kivennavan johto. Sodan päätyttyä saatiin kolmannen muuton jälkeen asettua asumaan Kangasalle. Kun oli rakennettu hätävaratalo ja navetta, Emil putosi heinäkuormasta kohtaloikkain seurauksin.
Anna Sofian tytär Claudia Wannäs pääsi Pietarissa hyviin naimisiin ja sai neljä lasta. Vasili Bednoffin kuoltua hän jäi vallankumouksen jalkoihin, ja lapset joutuivat mummonsa luota luostarin orpokotiin. Viipurissa hän otti nimen Klara Rosenberg mentyään naimisiin liettualaisen valokuvaajan kanssa 1922. Claudian elämänvaiheisiin ovat perehtyneet Sonja-tyttären pojanpojat.
Leanderin tytär Rosa Maria Miettinen rakastui komeaan Tahvoon ja purki kihlauksen kotivävyksi katsotun naapurinpojan kanssa vuonna 1918. Tahvosta tuli rautatieläinen ja perhe muutti Viipuriin. Talvisodan puhjettua Rosa haki suljetusta kaupungista lastenvaunulla talvivaatteet. Sotien jälkeen Miettisistä tuli tamperelaisia. Leskeksi jäätyään Rosa toi Kaliforniasta Frans-veljensä asumaan luokseen.
Emilin vaimo Lyyli Elisabet o.s. Räisänen tuli miniäksi ruotsinkieliseen taloon 20-vuotiaana. Hän menetti nuorena lähiomaisensa ja kaksi seitsemästä lapsestaan. Talvisodan raskaalla evakkomatkalla hyvinvoiva emäntä laihtui. Kotiin palattua 1942 työtä riitti ja Lyylin ruokapöydässä istui paljon väkeä. Evakkojonossa kävely karjan kanssa maantiellä vei häneltä kaikki voimat. Pääsiäisaattona 1945 Lyyli kuoli syöpään uskoen pääsevänsä suoraan taivaaseen.
Emilin ja Lyylin tytär Aune Sofia Mattson joutui vanhempiensa kuoltua pitämään huolta nuoremmista sisaruksista, eikä koskaan saanut omaa elämää. Koko ikänsä hän hoiti suvun lapsia ja piti kirjaa rantakyläläisten vaiheista. Vanhoilla päivillään Aune kirjoitti muistiin mummonsa tarinat.
Aunen sisar Kerttu Paavilainen vihki elämänsä isänmaalle ja uskonnolle lottana, puolustusvoimien konttoristina ja pyhäkoulunopettajana. Hän avioitui inkeriläissyntyisen Eeron kanssa 1946 ja Tampereella heille syntyi kaksi tytärtä. Kerttu kirjoitti artikkeleita lehtiin ja kuului Rantakyläkirjan toimituskuntaan.
Emilin ja Lyylin kuopus Reino Emil Leander Mattsson lunasti sisariensa osuudet Uusi-Mattilan tilasta vuonna 1959. Vaimonsa kanssa hän kehitti karjanhoitoa ja rehutaloutta ennätysmäisin tuloksin. Hänestä tuli seitsemän lapsen ylpeä isä, mutta esikoisen kuolema oli kova isku koko suvulle.
Nelivuotiaana Leanderin vartijaksi määrätty Reino kirjoitti kaikesta kuulemastaan ja kokemastaan satoja sivuja. Isoisän syntymästä oli Reinon kuollessa kulunut 163 vuotta.
Mattsonin sukuhistoria ilmestyy syksyllä 2022.
Olipa Hyvät kuvat ja vetävä myynti kirjasta, kiitos Liisa!
VastaaPoista