Kackurista Kivennavalle – suvun juuria etsimässä

 Sukunimi Mattsson muistuttaa ruotsinkielisistä juurista jo kuudetta sukupolvea, jotka historian saatossa ovat saaneet osansa monia suomalaisia kohdanneista koettelemuksista. Nälkävuodet, sodat ja sairaudet ovat vaatineet uhrinsa, traumoja on purettu kirjoittamalla, rukouksilla ja virrenveisuulla. 

        Ruotsinkielinen käsityöläis- ja talonpoikaissuku on peräisin Luodosta, Pietarsaaren maalaiskunnasta ja Ähtävältä. Henrik Wannäs lähti maailmalle Pedersörestä juuri ennen kuin nälkä ja kulkutaudit koituivat suomalaisten kohtaloksi. Vuoden1868 loppuun mennessä 150 000 ihmistä menehtyi, heidän joukossaan äitini isänäidin Anna Sofia Wannäsin vanhemmat.  
Ähtävällä kuoli Anna Mattsdotter Jåssgårk, jonka poika Leander Mattsson oli silloin 12-vuotias. Hänestä tuli Anna Sofian puoliso ja he muuttivat Kivennavalle.  

       

Wannäsin tilan pihapiirin ympärillä aika on pysähtynyt. Kauan sitten hylätyt rakennukset ovat täynnä entisten asukkaiden tavaroita. Harmaan hirsiaitan seinien raoista paistaa päivä sinne ripustettuihin työkaluihin. Vuosikymmenien ajan tänne on kerätty auroja, haravia ja puupiikkisiä karhia, seinällä riippuvat vieri vieressä hevosten länget ja ohjakset.           Ulkoseinää koristaa sirppi ja viikate, jolla Henrik Wannäs 150 vuotta sitten saattoi niittää heinää. Hän oli tullut kotivävyksi Kackurista, suojaisesta poukamasta Pohjanlahden saaristossa, mutta vaimonsa kuoltua hänellä ei ollut sukutilalla sijaa.

.

   

Vannäsintien asukkailla Sundbyn joen rannalla on edelleen sama sukunimi kuin kylän raitilla.  Äitini muisti mummonsa kertoneen pohjalaisista juuristaan, mutta Mattssonin suvusta ei kukaan ole käynyt täällä ennen minua, eikä täällä ole tiedetty Pietariin muuttaneesta sukuhaarasta.                              Täältä lähti isän kelkassa Anna Sofia Wannäs pikkusiskonsa kanssa pitkälle matkalle vuonna 1867. Hän oli silloin  seitsemänvuotias ja kaipasi lapsuuden maisemia koko ikänsä. 

 

Ikävä synnyinseudulle jäyti Pohjanmaalta lähteneiden sydäntä lähes 50 vuotta kestäneen avioliiton ajan. Vasta vaimonsa kuoleman jälkeen Leander pääsi Ähtävälle vuonna 1934.

        

                                     

Pohjalaisten talonpoikien suvun kiintymys maahan on säilynyt neljä sukupolvea, vaikka viljelykset ovat siirtyneet eri puolille Suomea. Henrik Wannäs, Leander Mattsson, heidän poikansa ja pojanpoikansa ovat raivanneet peltomaata, kylväneet siementä ja kasvattaneet karjaa, minne tahansa he ovat joutuneet.  

 

 Leanderin ja Anna Sofian jälkeläiset ovat löytäneet tiensä eri puolille maailmaa, heistä on tullut viiden eri maan kansalaisia.  

1900-luvulla  Wannäsistä tuli Vannes ja Leanderin sukunimi katosi kirkonkirjoista. Jåssgårk-nimisiä Suomessa ei enää asu, jäljellä on vain korttelin pituinen Jossgårkintie Ähtävän keskustassa, jossa vanhoista rakennuksista on pystyssä ainoastaan kirkko ja kellotapuli.